Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Käpälämäen ponitalli

Meri istahti piskuisen torppansa kuistille siemailemaan kahvia. Sulki silmänsä, antoi puiden latvojen takaa tirkistelevien auringonsäteiden lämmittää poskipäitä. Kyllä aamut täällä olivat paljon parempia, kuin keskellä asfalttiviidakkoa. Siellä ei aamuisin kuultu lintujen lumoavaa viserrystä, ei nautittu aamukahveja ulko-ovella, ehei. Ulko-oven edessä oli sporapysäkki, ikuinen ruuhka, kuumana hohkaavaa asfalttia. Täällä sanat spora ja ruuhka sai unohtaa - ei Pajuvaaralla tiedetty, mitä ne tarkoittivat.

Parasta elämäntapaintiaaniksi ryhtymisessä olikin kiireettömyys. Niin - elämäntapaintiaani. Ei täällä maalla oltu kuultu downshiftaamisesta. Ensin Meri oli kyläläisten mielestä vain hullu (vain, koska se kuuluisa kylähullun nimitys oli jo käytössä), sittemmin kutsuttiin eksoottisesti elämäntapaintiaaniksi ja jotkut haukkuivat nähtävyydeksikin. Ei Meriä siis, vaam tämän kummallista ponitilaa keskellä ei mitään. Nähtävyydeksi siksi, ettei kaukana sivistyksestä olevaa ponitilaa pitämällä tule toimeen. Kauppiaan vaimo laski viime keväänä liikkeelle huhun, että paikka olisi lumottu. Hänen mukaansa Merin ponit paskansivat euron kolikoita (liekö mielikuvitus vain tehnyt tepposet, kun Meri kerran maksoi ruokaostoksensa pikkuhiluilla) ja kukkapenkeissä kasvoi viiden euron seteleitä. Niin, oli maallakin vaihdettu markat euroihin, vaikka vanhimmat asukkaat edelleen sinnikkäästi yrittivät maksaa kyläkaupassa kahdenkymmenen markan seteleillä.

» Meri Kannisto (Juulia VRL-12454)

©2018 Käpälämäen ponitalli - suntuubi.com